Noniin heipähei vain!
Heräsin keskiviikkoaamuna yheksältä oikeen reippaana pakkaamaan ja valmistautumaan lähtöä varten. Tottakai suunnitelmien piti vähän muuttua ja jotta ei varmastikkaan olis ylimäärästä aikaa, päätin lähteä aikasemmalla junalla kohti Helsinkiä.
Helsingissä olin puoli yheksän maissa illalla, siinä sitten poikaystävän kanssa pyörittiin ja hyörittiin niin kauan et kello oli 0:44 ja pääsin lähtemään junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle.
En oikeen tiedä mitä pienessä päässäni ajattelin ku luulin että on hyvä idea mennä lentokentälle kello 1 yöllä kun lentokin lähtee vasta 8.20 aamulla mutta näin kuitenkin tein ja sielä sit istuin aamukuuteen asti yksin, miettien lentomatkaa jota niin kamalasti pelkäsin.
Ensimmäisiin ongelmiin törmättiin jo siinä vaiheessa kun piti tavata ensimmäistä kertaa mun matkaseuralainen, Rudi. Jotenkin oltiin päädytty eripuolille kenttää, ja sillon kun hän oli jo porteilla ja tehny lähtöselvitykset ja kaikki, mä vielä hölmönä pyörin turvatarkastuksen toisella puolella ja mietin et mitä mä nyt teen.
Tää ei toki ollut mun ensimmäinen kerta lentomatkustamisessa, mut jotenki aivot meni täydelliseen jumitukseen, ja seisoin hetken miettien et mitä täällä nyt pitikään tehdä. Jokatapauksessa onnistuin ystävällisen työntekijän avulla pääsemään läpi check-in tiskistä ja viemään laukunkin bag drop-paikkaan. Turvatarkastuskin meni heittämällä läpi ja mulla oli jopa vielä parikymmentä minuuttia aikaa panikoida edessä odottavaa lentoa!
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Löysin Rudin ja päästiin hetken odottelun jälkeen koneeseen. Ihme kyllä, jotenki se lentäminen ei tällä kertaa ollu niin paha, ellei lasketa sitä kuinka pahasti mun korvat meni lukkoon. Mut ainakaan ei tiputtu taivaalta, se on jo edistystä!
Lento lähti siis 8.20 Suomen aikaa ja oli perillä Varsovassa 9.00 paikallista aikaa (10.00 Suomen aikaa). Päästiin koneesta turvallisesti ulos ja laukutkin oli löytäny tiensä perille. Tästä lähdettiin sitten ulos ettimään bussipysäkkiä.
Meille oltiin annettu ohjeeksi ottaa bussi numero 175 ja mennä sillä keskustaan. Bussi löyty, keskusta löyty mutta missä hostelli? Pieni paniikki rupes nousemaan, kuitenki molemmat ollaan ekaa kertaa Varsovassa niin ei oikein tiedetty mistään mitään, mut onneks Rudi sai puhelimeen wifin ja sitä kautta saatiin hostellin osoite esiin. Sitte vaan kävelemään lähimmän "eihämärän" taksikuskin luo ja kysymään et josko heittäis meiät sinne.
Kaikki meni hyvin, kunnes ei enää menny. Ilmeisesti tän hostellin sivuilla oli VÄÄRÄ OSOITE ja loppujen lopuksi taksin mittariin tuli 30km matkaa ja hintaa 100 zlotya. Pyörittiin me joku tunti ympäri Varsovaa, kun ei oikeen kukaan tiedetty missä tää hostelli on. Onneks pienen puhelun jälkeen taksikuski sai oikeen osotteen ja päästiin oikeeseen paikkaan. Käveltiin me eka väärään hostelliin, mut onneks sieltä neuvottiin ystävällisesti että meidän kaipaama hostelli on seuraavassa rakennuksessa.
Päästiin loppujenlopuks respaan ja kyseltiin että onko meillä varausta vaiko eikö meillä ole. Luojan kiitos varaus oli, mut respan tyttönen rupes yhtäkkiä kyselemään et maksetaanko me tää ja miten me maksetaan. Tuli vähän paniikki ja yritettiin siinä sit selittää et meidän ei tarvi maksaa sitä, joku kyllä maksaa sen. Ilmeisesti tää neito usko meitä, vaikkei varmaan kovin uskottavilta kuulostettukaan ja antoi huoneen avaimet. Tässä vaiheessa iski raju totuus: mun laukku painaa lähemmäs 20 kiloa ja meidän huone oli kolmannessa kerroksessa. Eikä hissiä. Siitä lähettiin sit vaan kiipeemään, ehkä pieniä ärräpäitä pääsi aina joka kerroksen kohalla mut selvittiin ja hetken ku tapeltiin lukon kanssa, päästiin huoneeseenki sisälle.
Jonku aikaa oltiin meiän huoneessa, ilmoteltiin Suomeen päin että ollaan turvallisesti perillä ja sitärataa ja lähettiin ettimään jotain ruokapaikkaa. Mun väsymys oli jotain ihan kamalaa, tässä vaiheessa oli tullu valvottua jo semmoset 26 tuntia putkeen, eikä silmät meinannu pysyä auki. Onneks meiän hostelli oli tosi lähellä monia ruokapaikkoja, eikä jouduttu hirveen kauas tallustaa kun jo löydettiin sopiva italialaisravintola. Sisään ja syömään (ei muuten ollu kovin pirteetä asiakaspalvelua, onneks pizza oli hyvää!). Ruoan jälkeen kävästiin vielä Starbucksissa kahveella ja siitä talsittiin takasin hostelliin.
Hostellissa saatoin ehkä nukahtaa muutamaksi tunniksi (joten suokaa anteeksi kirjotusvirheet ja sekava teksti, heräsin justiin) mikä teki oikeestaan tosi hyvää, on jo vähän kivempi olla kun ei meinaa pystyyn nukahtaa. Kello on nyt 17.41 paikallista aikaa ja parinkymmenen minuutin päästä meidät tullaan hakemaan syömään ja lähetään kiertämään Varsovan vanhaa kaupunkia! Onneks laitoin puhelimen lataamaan niin saan enspostaukseen jotain kuviakin pistettyä.
Joka tapauksessa, meikä lähtee nyt valmistautumaan lähtöön, mutta kirjottelen lisää kun on taas aikaa!
Bye!
- Jenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti